On ollut jännää huomata, miten suhtautuminen biiseihin muuttuu kun tapaa niiden tekijän. Kun kuulet ne biisit bussissa, videovuokraamossa tai bileissä... Siinä hetkessä mietit: "Hei, mä tunnen ton tyypin". Muttet sitten sano mitään, kun tiedät, ettet sä oikeesti tunne. Ja sitten se on tavallaan sun salaisuus, kun muut ei tiedä. Kukaan ei tiedä, että toi biisi merkkaa sulle niin paljon ja että sulla on siihen linkki. Muut saattaa laulaa tai hyräillä sen musan tahdissa ja sä katsot niitä erilailla kuin aiemmin... Se tunne laittaa sut hymyilemään.
Mietin vaan, että miltä Milow tulee tuntumaan livenä?
Kun olin eilen hakemassa videovuokraamosta leffaa, soi liikkeessä taustalla Milown uusi kappale "You Don't Know".