Jyrki Kasvi ja toimiston esittely

Kävin moikkaamassa Jyrki Kasvia. Ensimmäisessä videossa Jyke vastaa katsojien kysymyksiin ja esittelee toimistoaan.

Jälkimmäisessä klipissä juttelemme nettikirjoittamisen psykologiasta, Twitteristä, Jungnerista, työtahdista ja paineesta, lapsista ja netistä sekä Second Life raiskauksista.

Finding Neverland

Katsoin äsken ihanan inspiroivan elokuvan nimeltä Finding Neverland. Suosittelen!

Blondi vai brunette? Lasit vai ilman?

Minulla on ollut tässä kipeenä hieman aikaa miettiä asioita... Eipä ole oikein muuta tekemistä ollut (leffojen lisäksi). :D

Voi sitä riemua, kun tänään meikkasin viikon tauon jälkeen. Meikkaaminen on ihanaa! Ja huomenna pääsen töihin! Ihan mieletöntä! Ja tapaan muitakin ihmisiä kuin kaupan kassan ja Tepon! Juhlan aika! 

....

Meikkauksen aikana tuli mietittyä paria juttua... Olen kulkenut lasit päässä viimeiset pari vuotta ja nyt minulle riitti. Silmälasien taakse on niin helppo piiloutua... Haluan alkaa taas käyttää piilolinssejä. 

Toinen asia liittyy siihen, että haluaisin kokeilla minkälaista on olla blondi. :) 

Joten kysymys siis kuuluukin: Lasit vai ilman? Blondi vai brunette?

Tarinoita: Päätöksiä päättämättä

Me istuttiin ravintolassa yhdessä joitain viimeisiä kertoja.

Paikka ei ollut mikään hieno ja mä vaan leikin ruoalla pitkään ennen kuin sanoin mitään. 

Ja kun mä sitten avasin suuni (ihan vain siksi kun sä aloitit), mun olisi vaan pitänyt olla hiljaa. Mutta tällä kertaa mä en voinut itselleni mitään. 

 

-Mä oon nähnyt tästä unia... Että tää on niinku leffan kohtaus, jossa on kaksi. Sä ja mä ja me ollaan just tässä paikassa. 

- Kai se mieshenkilö siinä leffassa on hyvä tyyppi?

- Joo, on se. Se on sellanen, joka ei koskaan osaa päättää ja siksi niitä kahta ei enää oo.... 

Eikä sillä ikinä tule olemaan... Se tulee aina olemaan yksin.

Nielaisin yhden perunan palan ja tunsin kuinka se hitaasti valui kurkkua pitkin alas. Me katsottiin ulos ikkunasta ja oltiin hiljaa.

Mä olin väärässä. 

Osasi se päättää. 

Sehän sen päätöksen teki kun ei päättänyt. 

Prozac Nation ja Turhuuden turuilla

Olen edelleen kipeenä, joten eilen tuli katsottua muutama elokuva lisää: 

Prozac Nation

Odotin elokuvalta hieman Unelmien sielunmessu -tyylistä kuvausta ja ohjausta, muttei kyseinen elokuva päässyt lähellekkään lempileffaani. Christina Ricci suoriutui roolistaan loistavasti ja hän oli minusta paras asia kyseisessä elokuvassa.

Turhuuden turuilla

Nimi kertoo kaiken. Minusta Intia ei jotenkin sopinut elokuvaan ja se tuntui hieman väkisin ängetyltä (ohjaaja on intialainen).

Minkälaisia tytöt ovat?

Tämä on ihana lyhytelokuva "Little Man", joka kannattaa katsoa. :) Löysin sen Suryan tweetin kautta. Lyhytelokuvan voi katsoa kokonaisuudessaan alta:

Sano, että rakastat mua!

Päiväni jatkuu kuumeen parissa. Tänään vuokrasin elokuvan "Sano, että rakastat mua". Elokuva oli aika surullinen monessa eri kohtaa. Ei mikään paras leffa, muttei missään nimessä huonokaan. Luulen, että leffa kolahtaa parhaimmiten alle 20-vuotiaille, sillä päähenkilöt esittävät 15-vuotiaita.

Mietin vaan, että miltä Milow tulee tuntumaan livenä?

Kun olin eilen hakemassa videovuokraamosta leffaa, soi liikkeessä taustalla Milown uusi kappale "You Don't Know". 

On ollut jännää huomata, miten suhtautuminen biiseihin muuttuu kun tapaa niiden tekijän. Kun kuulet ne biisit bussissa, videovuokraamossa tai bileissä... Siinä hetkessä mietit: "Hei, mä tunnen ton tyypin". Muttet sitten sano mitään, kun tiedät, ettet sä oikeesti tunne. Ja sitten se on tavallaan sun salaisuus, kun muut ei tiedä. Kukaan ei tiedä, että toi biisi merkkaa sulle niin paljon ja että sulla on siihen linkki. Muut saattaa laulaa tai hyräillä sen musan tahdissa ja sä katsot niitä erilailla kuin aiemmin... Se tunne laittaa sut hymyilemään. 

Elokuva: Lukija

Katsoin äsken elokuvan "Lukija". Se oli todella hyvä ja surullinen. Kate Winslet voitti kyseisestä elokuvasta Oscarin (paras naispääosa). Suosittelen! <3